Melontaa ja muita menoja

Ajelin heti aamulla varhain Sodankylään nuoremman veljeni Keijon luokse. Nostimme hänen kajakin kyytiin ja jatkoimme matkaa autolla kohti Kittilää. Vähen ennen Jeesiön kylää parkkeerasimme auton Vaalajoen varressa olevalle levikkeelle. Sitten tuokio tepinää varusteiden kanssa ja klo 8:45 viimein pääsimme vesille. Vaalajoen mutkittelua tuokio ja sitten olimme Jeesiöjoella.

Meillä ei ollut oikein tietoa joen koskista, mutta karttatarkastelun perusteella ne eivät ole varmaan kovin haastavia. Pääosa koskista sijoittui reitin alkupuoliskolle. Kosket olivat helppoja meloa. Vettä oli paljon, eikä tarvinnut kiviä väistellä. Kosket olivat luokkaa I. Melkoinen osa reitistä oli suvantoa. Onneksi tuuli oli heikko, joten suvannotkin menivät mukavasti. Ja aurinko helli meitä koko matkan ajan. Sodankylän luona Jeesiöjoki laskee sitten Kitiseen, jota pitkin meloimme viimeiset kilometrin velipojan talon rantaan.

Reissulle tuli pituutta 36,7 km ja aikaa käytimme siihen 3 tuntia 49 minuuttia. Keskinopeus oli 9,6 km/h.

Kaikkiaan olen tähän mennessä melonut 163,6 km.

Tänään 19.5.2012 on avattu haastekisa kohtuullisen hyvällä ajalla. Minä ja Olli V meloimme Alakylästä Tapionkylään. Tavoitteena oli tehdä ensimmäiselle 25 km:lle mahdollisimman hyvä aika ja jatkaa siitä sitten hieman rauhallisemmin koko satanen. Tässä väliajat ja lopputulos:
25 km: 1 h 33 min, keskinop. 16,1 km/h
50 km: 3 h 23 min, keskinop. 14,8 km/h
75 km: 5 h 31 min, keskinop. 13,6 km/h
100 km: 7 h 37 min, keskinop. 13,1 km/h

Tauot:
Lohiniva, 31,7 km, 10 min
Meltaus, 70 km, 20 min

Loppua kohti yltynyt vastatuuli söi vauhtia ja koetteli miehiä kovasti. Onneksi Ollilla oli enemmän ruutia niin meikäläinenkin pääsi lopun vastatuuliosuuden peesissä perille.

Haastekisan säännöt sallivat myötävirtamelonnan ja me hyödynsimme sitä maksimaalisesti. Marraskoskella tämän päivän virtauslukema on noin 1250 m3/s. Kesällä virtaamat jäävät useimmiten alle 200 m3/s. Olli kävi jo eilen tähystämässä Marraskoskeen laskulinjat ja Molkoköngäs tutkittiin aamulla mennessä.

Molkokönkään laskulinja näytti rantakalliolta katsottuna aika selvältä ja suoralta. Vesiltä katsottuna tilanne oli toinen. Ylhäältä katsottuna näytti siltä, että könkään niska kuohuu valkeana koko leveydeltä. Arvioin rannalta keskivirtaan päin etäisyyden siihen kohtaan missä laskulinja pitäisi mielestäni olla ja täräytin menemään. Ja sehän onnistuikin hyvin. Oikea väylä oli niskalla ehkäpä vain 5 m leveä ja osuimme suoraan siihen! Siitä alaspäin ei ollutkaan isommin vaikeuksia vaikka aallot olivat kyllä mahtavia.

Marraskoskikin näytti ensin ylhäältä katsottuna siltä, että niskalta ei pääse menemään. Lähemmäksi mentyämme avautui oikeasta reunasta näkyviin leveä väylä. Siitä pääsi sitten mukavasti keskilinjalle kosken loppuosalle. Marraskoskessa oli reissun mahtavimmat aallot. Kajakin keula kävi parhaimmillaan varmaan parin metrin korkeudessa. Huikeaa menoa ja kovia läsäytyksiä!

Ilman ennakkotutustumista ja vähäisellä koskikokemuksella ei tuolla virtaamalla kannata noihin koskiin mennä. Molemmissa koskissa on pelottavia paikkoja, jotka voivat olla hengenvaarallisia. Etenkin Marraskosken niskalla vasemmalla oleva hontto on vaarallinen. Se on syvä ja useita kymmeniä metrejä leveä ja takaisinveto on pitkä. Myös pysäkin kohdalla on iso stoppari oikealla ja sitten alempana vasemmalla on leveä stoppari.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että voimakkaan virtauksen ansiosta pääsimme tänään kovasta ajasta huolimatta kohtuullisen helpolla. Tuollainen kuvitelma ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tämä oli minulle kuudes kerta meloa satanen. Milloinkaan en ole ollut perillä näin puhki. Kädet olivat totaalisen voimattomat ja selkä, kyljet sekä käsivarret ihan tulessa. Osin tähän oli varmaan syynä se, että näin alkukaudesta ei ole vielä ehtinyt paljon melomaan pohjakuntoa.

Ukallan veikata, että sekä 25 km että 100 km aikoja ei tänä kesänä sileällä melovat pääse lähellekään. Haastekisan kehittymistä voi seurata täällä: http://yt100kwf.blogspot.com/

Päivä alkoi klo 6:20 Ounaspaviljongin rannalta, kun istahdin kajakkiin ja käänsi keulan kohti Ounasjokea. Jäitä ei ollut liikkeellä enää juuri lainkaan. Muutamia “krokotiilinpäitä” näkyi harvakseltaan. Vesi oli todella korkealla. Meloin rannan tuntumassa ja yritin väistellä vastavirtaa. Siitä huolimatta ajoittain oli todella vaikeaa saada pidettyä edes 5 km/h nopeutta. Suuntasin Ruutananputaaseen, mutta siellä oli yhtä kova vastavirta. Onneksi korkea vesi mahdollisti väylän ulkopuolella melomisen. Pujottelin koivujen ja pensaiden lomitse ja sain siellä pidettyä hieman parempaa nopeutta. Kun puolimatkassa saavuin putaasta Ounasjoelle, oli keskinopeus 7,1 km/h. Se oli oikein hyvä huomioiden vastavirta ja se, että ollaan melontakauden alussa.

Ounasjoella oli sitten hyvä myötäinen. Mittasin Ruutananputaan suulta alaspäin olevalla leveällä osuudella virran nopeudeksi noin 3,5-4 km/h. Puolisen kilometriä alempana vähän ennen Lieteväylän suuta virran nopeus oli jo 5-6 km/h. Ylempänä koskiosuuksilla on varmaan pitkiä osuuksia todella kovia virrannopeuksia. Se lupaa hyvää minun ja Ollin lauantaiselle rypistykselle.

Melontamatkaa kertyi 10,1 km, aikaa meni 1:14 ja keskinopeudeksi koko matkalle tuli 8,3 km/h.

Iltasella kävin sitten korttelirasteilla. Homma tökki heti alussa, sillä olin unohtanut emitin kotiin ja rahaa ei ollut mukana, sillä maksoin osallistumisen liikuntasetelillä. Onneksi järjestäjät armahtivat ja antoivat minulle emitin ilmaiseksi. Kisa käytiin Rantavitikassa yliopiston ja ammattikorkeakoulun lähialueella. Suunnistus sujui ihan toisella tavalla kuin tiistaina. Ajatus pysyi koko ajan riittävän edessä ja luin juostessa aina hyvissä ajoin ennen rastia seuraavan rastivälin valmiiksi. Reittisuunnitelmat joka välille toimivat ja homma sujui hyvin. Saavutin edellä lähteneen alkumatkasta ja hän jäi kannoilta muutaman välin jälkeen. Joku nuori tyttö saavutti alussa minut ja kolkutteli pari rastiväliä kannoilla, mutta sitten hän teki jossain koukun. Maaliin tyttö tuli useita minuutteja jälkeeni. Minullekin näytettiin lopussa hieman juoksemisen mallia kun Korpin Miikka puhalsi ohi.

Lopputulos oli kuitenkin minuksi ja tälle kunnolle hyvä. Radan pituus oli 4,1 km, minä juoksin 4,96 km pitkän matkan ja aikaa meni 28:11. Radalla oli 20 rastia.

15.5. kävin iltarasteilla Ounasvaaralla. A-rata oli pituudeltaan 4,7 km. Minun juoksema reitti oli 5,54 km. Aikaa meni 47 min 12 sek. Keskisyke oli 166 ja maksimisyke 183.

Suunnistus oli todella hapuilevaa. Tukeuduin aluksi paljon kompassiin ja menin koko ajan rasteista oikealle. En ymmärrä miksi? Onko kompassissa jotain vikaa? Joka tapauksessa luottamus kompassiin meni pian ja jatkoin sitten pelkällä kartanluvulla. Sekään ei oikein mennyt putkeen. Suunnistus oli epävarmaa ja monenlaista turhaa koukkua tuli tehtyä.

Minulla on nyt moniteholasit ja sen puolesta näin kartan ihan riittävän hyvin. Kartta ei kuitenkaan ollut kovin selkeälukuinen. Sitä vaivasi sama ongelma, joka on nykyään valitettavan yleinen. Iltarastikartat nimittäin tehdään tulostamalla ja niissä on yleensä kaikki karttamerkit yhtä vahvasti esillä. Lisäksi viivat ovat hiukan turhan paksuja. Tulostekarttojen tasapaksu karttamerkkikuvaus aiheuttaa sen, että niissä on paljon yksityiskohtia esillä ja suurempien kokonaisuuksien hahmottaminen on vaikeampaa. Kyllä entisaikojen painokartat olivat visuaalisesti paljon parempia ja helppolukuisempia.

Jostain syystä tuntuu siltä, että olen allergiavaivojen suhteen palannut nuoruusvuosiin. Nyt on nimittäin jo toinen kevät, että minulla on koko ajan nenä tukossa ja nenästä sekä nielusta erittyy kirkasta sitkasta limaa. Onneksi lapsilla on tehokkaita lääkkeitä. Tänään juostessa henki kulki ihan kelvollisesti, viimekevään kaltaista astmatyyppistä hengenahdistusta ja vinkumista ei ollut. Allergian piikkiin ei voi suoritusta siis laittaa. Enemmän menoa hidastaa huono juoksukunto.

13.5. Kemijoella 10,7 km melontalenkki. Aikaa meni 1 h 27 min ja keskinopeus oli 7,4 km/h. Sää oli aurinkoinen mutta tuulinen ja viileä, lämmintä 5-6 astetta. Tällä kertaa sain meloa myötätuulessa vastavirtaan. Mittasin sykemittarilla melonnan rasitusta. Keskisykkeeksi tuli 107 ja maksimisykkeeksi 133. Aika kevyttää menoa esim. hiihtoon verrattuna. Tahti oli suurin piirtein sellainen jota voisi pitää koko päivän.

Suutarinkorvan sillan alla virta oli entistä voimakkaampi ja siinä saa kyllä pusertaa, että pääsee ylös. Sillan alapuolella minua vastaan kellui lentopallo. Mikasan virallinen pelipallo, hintaa sellaisella taitaa olla likemmäs satasen. Nappasin pallon kyytiin.

Saaritupien yläpuolella olevien saarien kohdalla on normaalisti kohtuullisen voimakas virta. Nyt siinä oli aallokko kuin koskessa. Virta oli voimakas ja vastatuuli (6-7 m/s) nostatti upeat aallot. Isojalka otti komeita loikkia alloilta.

Vesillä ei muita ihmisiä näkynyt, mutta yksin siellä ei tarvitse olla. Siivekkäitä on liikkeella monenlaisia runsain mitoin.

Ounasjoelle ei tänäänkään ollut mitään asiaa. Siltä suunnalta tuli jäitä todella runsaasti. Ounasjoki taitaa olla vähitellen jo Kittilään saakka auki. Myös Kemijoella huilasi perjantaita enemmän jäälauttoja. Ei kuitenkaan niin paljoa, että niistä olisi ollut mitään harmia.

11.5. Kemijoella 6,1 km. Aikaa meni 51 min. Lähdin liikkeelle valionrannasta ja meloin Kemijokea vastavirtaan kiertäen Lammassaaren ympäri ja palasin samaan paikkaan. Ounaspaviljongilta ei vielä päässyt vesille vaikka vapaata vettä oli sielläkin paljon näkyvillä. Ounasjoki pukkasi parhaillaan jäitä väylän täydeltä, joten sinne suuntaan ei ollut asiaa.

Kädet oli aluksi aika ihmeissään melonnasta, varsinkin kun vastavirta oli melko voimakas ja tuulikin oli vastainen. Aika pian kroppa kuitenkin tuntui muistavan mikä on homman nimi ja palatessa myötävirtaan menossa oli jo nautiskelun tuntua.

Suutarinkorvan sillan alapuolella oli kahdella jäälautalla valtavat risukasat. Joku oli raivannut rantapensaikot ja vienyt risut jäälle. Nehän ei ole enää silmissä eikä itselle ongelmana kun tulvavedet vievät ne alavirtaan. Kunhan vain kukaan ylävirrassa asuva ei ole niin sikamainen, että jättäisi roskansa virran kuljetettavaksi. Nehän voivat päätyä omaan rantaan riesaksi.

Tietysti tuollaisesta näystä on aivan turha mieltään pahoittaa. Näky on nimittäin jokavuotinen. Kesällä virran mukana tulee monenlaista roskaa ja mm. ruohonleikkuristä peräisin olevia heinäsutteja huilaa vedessä monesti.

taas kokeilen tavallisella vanhalla nokialla. ei kovin sujuvaa.

TESTAAN KIRJOITTAMISTA TAVALLISELLA NOKIAN PERUSPUHELIMELLA. ENNAKOIVA TEKSTINSYÖTTÖ EI TOIMI OIKEIN LOOGISESTI. PIENI NÄYTTÖ ON MYÖS HIEMAN HANKALA. PITÄNEE ETSIÄ PAREMPAA LAITETTA.

Viime vuoden meonnat on ynnätty ja tulos on, että kaikkiaan tuli melottua 797,5 km. Uimahallilla kävin reenaamassa kaikkiaan 23 kertaa.

Retkiä kesän aikana oli muutamia. Kauden avausretki oli Kalevin kanssa toukokuun puolivälissä melottu Iijoen retki. Se kesti 4 päivää. Joki oli minulle etukäteisodotuksiin nähden hienoinen pettymys. Juhannusta edeltävänä viikonvaihteena olin sitten mukana Sutisen Petrin vetämällä Pöyrisjoen retkellä. Se oli hieno reissu. Tosin Petrin yöpaikkavalinnat ovat sellaisia, että minä valitsisin kyllä toisenlaiset paikat.Tämä ilmiö oli kyllä minulle ennestään jo tuttu, joten siihen osasi varautua.

Heinäkuun loppupuolella osallistuin Oulussa järjestetyille kurssipäiville. Siellä sain vihdoin omaksuttua tekniikoita, joita jo Josen kurssilla olen opetellut.

Elokuun lopulla meloin satasen aika reippaseen tahtiin. Kukaan muu haasteen vastaanottaneista Suomessa ei kesän aikana pystynyt samaan aikaan. Minä hyödynsin sääntömuutosta ja meloin Ounasjoella. Muut melojat olivat tehneet suorituksensa sileällä vedellä. Viime vuoden suoritukset löytyvät täältä: http://yt100kwf.blogspot.com/

Seuran toimintaan osallistuin sen verran, että vedin syksyllä viikonloppuretken Kitkajärvellä. Loppusyksyllä järjestin vielä lyhtymelonnan, joka saikin mukavan runsaan osanottajajoukon liikkeelle.

Syyskuun alusta alkaen satsasin vapaa-ajan käytössä ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tekemiseen. En kuljettanut kajakkia lainkaan mukana viikon työreissuilla Kittilässä. Se näkyi sitten loppukauden kilometreissä ja tuhennen kilometrin raja jäi saavuttamatta.

Tarkoitus on pitää palstan ulkoasu yksinkertaisena ja sitä myötä myös keveänä ladata mobiililaitteilla. Silloin kynnys kertoa kuulumisia reissussa ollessa on mahdollisimman matala. Pitää vielä kokeilla lasten hivelykännyköillä palstan toimivuutta ja tehdä kuvien testilatauksia.